Naamojen vuoden 2011 esiintyjät
| Perjantai |
RIIHEN LAVA
|
| 17:30 | |
| 19:00 | |
| 20:30 | |
| 22:15 | Moses Hazy |
| 00:00 |
| Lauantai |
RIIHEN LAVA
|
NAVETTA
|
| 12-16 | ||
| 14:00 | ||
| 16:00 | ||
| 18:45 | ||
| 20:30 | ||
| 22:15 | ||
| 00:00 |
| Sunnuntai |
RIIHEN LAVA
|
| 11:00 |
esiintyy Flamma & Mama Africa (la-su yönä 02)
Tämä on rokkia. Todella munakasta rokkia. Soundissa häilyy metallia, post-punkkia, grungea. Läsnä ovat trio-pohjaisen rokin munakkuus, iskevyys ja koukut. Ainakin alakoukku suoraan kuulijaa leukaan. Ja potku munille.
Trion jäseniltä löytyy taustalta jos jonkinlaista kokoonpanoa ja meriittiä, leipää on hankittu pöytään soittamalla ja säveltämällä niin Kelly Osbournen, Melanie C:n kuin Disneyn animaatioiden taustajoukoissa. Kunnes kymmenisen vuotta sitten aika oli kypsä päästää tuli irti vapaasti. Siitä lähtien DSF on liekehtinyt hallitsemattomana metsäpalona ympäri maailmaa.
Omaehtoisuus leimaa bändiä. Musiikin oikeudet ja tekemisen ohjaaminen pidetään tiukasti omissa käsissä, suurten levy-yhtiöiden ulottumattomissa. Eikä kukaan pääse sanomaan, millaista musiikkia pitäisi tehdä. Siitä muodostuu Die So Fluid.
Röyhkeyttä ja vaaran tuntua. Hikeä ja seksiä. Ei kysyttävää.
Janne Westerlundin (myös mm. Circle) luotsaama Plain Ride on hurmannut kriitikot kolmella levyllään. Eikä juttu jää vain levylle.
Blues-psykedelia ja krautrock-jumitus lyövät kättä kauniille lauluille. Hieno yhtye kerrassaan ja tyylikäs aloitus tämän kesän Naamoille.
Tervetuloa huojumaan ja tanssimaan mukana!
Triorockin ydin on pelkistää ja jättää olennainen. Sweatmaster on oma autotallissa tiukasti pakattu tiedostonsa mm. protopunkista, 60's garagesta, ja stonerista. Selkärankanaan kolisevat tiukka rytmi, Sasu Mykkäsen laulusoundi ja melodiat, terävät ja selkeät riffit sekä tarttuvat ja koukuttavat biisit, jotka suorastaan huutavat singalong-meininkiä ja laittavat niskat nykimään. Jyrkkyyttä ja hyökkäävyyttä, mutta myös sävyjä. Täydellinen trio. Kaikki on vaan niin hallussa. Ei tarvetta näyttää kenellekään yhtään mitään. Ja ehkä juuri siksi käsittämättömän uskottava ja vakuuttava kokonaisuus.
Sweatmaster on ilmoittanut heittävänsä tämän kesän keikkojen jälkeen pillit pussiin. Reilun 10 vuoden taival taputellaan siinä. Ensin mieleen hiipi ihmetys ja epäuskoisuus ja harmi. Heti seuraavana kunnioitus särmästä ratkaisusta. Bändi on nimittäin edelleen elämänsä kunnossa niin levyllä kuin lavalla. Oli syy mikä hyvänsä, moni ei raaskisi lopettaa silloin kun kaikki ulkoisesti toimii, vaan raapisi hommaa jotenkin vain eteenpäin.
Tässä on ihan helevetin tiukka pumppu. Ehkä Suomen tiukin. Vielä ehdittiin myös Tuomiston riihen lavalta todistaa tämä. älä missaa.
Black Magic Six on vuonna 2006 Helsingissä perustettu thrash/blues/punk-duo. Jotkut sanovat bändin kuulostavan Howling Wolfin ja Venomin sekoitukselta, toiset kuulevat soundissa vaikutteita The Stoogesilta, Dead Kennedysiltä, Sweetheartilta tai AC/DC:ltä. He ovat kaikki väärässä.
Black Magic Six kuulostaa Saatanan kieroutuneelta juonelta, Stalinin uruilta ja Kallion susimiehen ulvonnalta – kaikki yhteen miksattuna. Ei armoa. Duo on tahkonnut ahkerasti keikkaa Saksasta Unkariin ja Venäjältä Argentiinaan. Naamoilla jälleen nähdään, miksi keikkakysyntä on kovaa.
En tiedä toista bändiä, jonka keikalla käydään läpi niin monta eri tunnetilaa, myös kuulijan mielessä. Eikä siihen tarvita lyriikoita. Line uppiin kuuluu saksofonit, klarinetit, vetopasuuna, tuuba, pari selloa, polkuharmooni, rummut, perkussiot..
Ympäri pienen maapallomme on ihmetelty niin albumeilta kuin keikoillakin tätä myrkkykeitosta ja koitettu määritellä jotenkin. Määrittely ja kategorisointi on kuitenkin turhaa ja aika mahdotonta. Klezmer punkkia. Kieroutunutta balkanin jatsia. ääniä haudan takaa ja maankerrosten höyryävistä syövereistä. Tästä voi pienet rokkarit tulla tsekkaamaan miten kama potkii lujaa perseelle ilman ainuttakaan sähkökitaraa. Loistava orkesteri.
The Capital Beat ponnahti viime vuonna esikoislevyllään suoraan ska- ja reggae-bändien eturiviin. Mainio
livebändi oli onnistunut vangitsemaan livefiiliksen myös albumille. Mutta meitähän Naamoilla kiinnostaa nimenomaan
se livekunto. Ja sehän on taattu. Bändi on ehtinyt jo kiertää oikeastaan kaikki Suomen merkittävimmät
festit ja siinä sivussa vähän maailmaakin. Tanssit pystyyn!
Moses Hazyssa on vauhtia. Kopla pystyyn 2004, eka ep samana vuonna, ja jo vuonna 2007 valinta Vuoden Livebändiksi Rumbassa. Vauhtia on pidetty yllä edelleen. Keikkoja hurjalla tahdilla ja siinä sivussa kourallinen sinkkuja, ep:itä ja tänä vuonna julkaistu kolmas albumi. Vauhtia on myös lavalla. Sielukkaassa kaahauksessa on valloittavaa energiaa ja lämpöä, mutta samalla vaaran tuntua. Pysytäänkö tässä vauhdissa tiellä ensinkään?
Pohjoisen poikien soundissa soi niin Tornion metsien autiotalot ja autotallien treenikämpät kuin syvän etelän juureva rock tai soul. Perinnetietoista rokkia persoonallisin maustein. Moses Hazy on kuin isäntänsä näköinen rakkikoira. Hiukan rähjäinen ulkomuoto ja aavistuksen poukkoileva ja omapäinen luonne. Tämä piski on vilpitön ja persoonallinen. Ja vastuttamattoman rakastettava.
Joku voisi sanoa, että poikkeus vahvistaa säännön; saksalaiset ovat ymmärtäneet jotain oikein.
Nimittäin sen, että Eläkeläiset on mainio orkesteri. Ilmeisesti humppa, viina ja vanhuus ovat yhdistelmä, jota ainakaan pohjoisen pallonpuoliskon asukkaat eivät voi vastustaa. Levyjäkin on tullut julkaistua jo seitsemän, mutta mielestäni Eläkeläiset on aina ollut livebändi. Siitä tässä jutussa on kyse, tarttuvan iloisesta kaahauksesta ja kohkaamisesta humppalekan kiertäessä. Jos joku ei sitä tiedä niin Eläkeläisethän soittavat pääasiassa ei_niin_tarkkoja covereita pop- ja rock-klassikoista mausteenaan lyriikat vanhenevan väestönosan iloista ja suruista, kahvista ja viinasta, mummoista ja mopoista.
Jos merirosvokaupungissa olisi kaupunginorkesteri, olisi se tässä. Mustien lippujen liehuessa marssisi tämä taitava rosvoremmi pitkin likaisia katuja tuutaten henkeä rietasteluun, irstailuun, elämöintiin ja taisteluun, iloon ja suruun. BABB on kiero 13-henkinen marssiorkesteri, joka ammentaa vaikutteita niin balkanin pidoista kuin suomalaisesta kansanperinteestä ja kaikesta siltä väliltä ja sivusta. Lupaa ei kysytä eikä turhia mietitä.
Joskus Naamojen asiakaspalautteessa toivottiin pellon reunaan hautaa, mihin voisi sunnuntaina siirtyä suoraan kuolemaan. Suruviestiin festivaalin päättymisestä vastataan tällä kertaa. Tämä horjuva karavaani aloittaa sunnuntain surumarssilla. Siitä jatketaan saumattomasti leiskumaan ja ilakoimaan bakkanaalisen performanssin pyörteisiin, jottette unohtaisi millaisia eläimiä olette.
www.thebadassbrassband.com
www.myspace.com/thebadassbrassband
www.facebook.com/thebadassbrassband
Penniless on yksi Suomen aliarvostetuimmista yhtyeistä. Tai no. Kriitikot ovat noteeranneet bändin korkealle jo vuosikaudet, mutta suuri yleisö on kohtalaisesti onnistunut välttelemään tätä tarkoin varjeltua salaisuutta. Jos tällä materiaalilla varustettu bändi olisi jenkeistä, ajeltaisiin nyt hienoilla autoilla ja vedettäisin koksua nokkaan trendiyökerhojen vip-tiloissa. Mutta Penniless tulee Nakkilasta. Ja keskittyy vain olennaiseen. Hyvä niin.
Pennilessin powerpop on tyylikästä ja modernia, silti uppoamatta indiesuohon. Lahjakkuutta ja näkemystä löytyy. Koukkuja ja ideoita riittää jokaiseen biisiin viljelemällä, eivätkä biisit rakennu perinteiseen rokkityyliin yhden-kahden idean varaan. Silti missään vaiheessa ei kaaduta itsetarkoitukselliseen progeiluun. Kappaleet nyt vain ovat saaneet valtavasti lihaa ympärilleen ehtymättömistä sävelkynistä. Tämä tekee Pennilessin musiikista jotain aivan muuta kuin kertakäyttöistä. Silti uudellekin kuulijalle Penniless avautuu. Kitaravallit, koukut, tarjoillut tunnetilat ja viimeistään pettämätön melodian taju vie kuulijan mennessään.
Bändin historia ulottuu aina 80-luvun lopulle ja nykymuodossaankin yhtye julkaisi loppuvuodesta jo viidennen pitkäsoittonsa. Ja päinvastoin kuin monille käy, tämä seurue vain parantaa vuosien myötä. Viimeisimmät albumit ja livevedot ovat saaneet maireita arvioita. Tämä yhtye on näköjään aina ajankohtainen.
www.penniless.biz
www.myspace.com/pennilessbiz
www.facebook.com/pages/Penniless
www.youtube.com/pennilessPOB
Jaakko Laitinen & Väärä Raha täräyttää perjantai-illan ratoksi riemastuttavat Lapland-Balkan sävelet ja rytmit. Yhtye on tällä kertaa liikenteessä kompaktina kvartettina, trumpettia ei kuulla, mutta sitäkin runsaampia haitarisooloja, yhtyeen inarilaissyntyisen haitaristin Marko "Roinari" Roinisen sormien loihtimana.
Sisä-mongolialaisen GangZin musiikissa yhdistyy niin kurkkulaulu, rock, mongolialainen kansanmusiikki kuin kiinalainen musiikkiperinnekin. Aika erilainen ”mies ja kitara” –akti siis luvassa. Harvinainen tilaisuus todistaa kaukaisen vierailijan ja erilaisen kulttuurin musiikillinen perimä.
Vaikken voikaan esittää olevani mikään tunnustettu punktietäjä tai –puristi, niin uskallan sanoa mielipiteeni: Minusta PKN on tämän hetken parhaimpia ellei paras suomalainen punk-akti. Ja mielipiteensä osaa sanoa myös laulaja Kari Aalto. Rehellisesti ja suoraan, juuri niistä asioista, mitkä itselle on tärkeitä. PKN on punkin ytimessä: yksinkertaisia riffejä ja kantaa ottavia sanoituksia.
Seisomapaikkaklubi on jyväskyläläinen stand-up -klubi, Suomen vanhimpia ja laadukkaimpia lajissaan.
Jo perinteeksi muodostunut Seisomapaikkaklubin kesävierailu Naamoille tuo tällä kertaa mukanaan tuoreet kasvot Jussi Simolan ja Joni Koivuniemen testaamaan vatsalihaksianne. Navettaan mahtuu vain rajallinen määrä porukkaa, vain nopeat nauravat.
"Poutatorvi plays imaginative music with hyper-energetic attitude to make you dance your brains out!" Joo. Tottahan tuo. Poutatorven pääosin instrumentaalinen keitos on sekasotku jazzia, discoa, retro-elektroa, progea, ja Jamaikaa.
Ska-jazz-disco. Yy-kaa-koo. Tanssit!
www.myspace.com/poutatorvi/
www.facebook.com/pages/Poutatorvi/
Jos olet muuttanut maalle ja bändikaverit ovat jääneet kauas kaupunkiin, voisi rokin soittaminen tuntua äkkiseltään haasteelliselta. Mutta jos sinulla on luovuutta, energiaa ja yhtä innostunut puoliso, on tämä kaikki johtanut vain luovaan muutokseen. Tämä taiteilijapariskunta muokkasi bändin oman näköisekseen. Sahalahden garageduo ihastuttaa nyt myös Naamoilla! www.anssi8000mariastereo.com www.myspace.com/anssi8000mariastereo
Murmansk on kuulunut suomalaisen indien eturivistöön heti debyytistään Chinese Locks (2008) lähtien. Ja millaisella otteella. Tätä musiikkia ei ole tarkoitettu kaikille. Murmansk vaatii kuulijaltaan hieman kärsivällisyyttä antaa kudelman rakentua, heittäytyä vietäväksi ja upota siihen.
Shoegazingin poluilla toki ajelehditaan eteenpäin joo, mutta on siellä niin paljon muutakin. Fiiliksiä tulee stonerin, grungen ja noisen suunnasta. Pohjana juokseva tummanpuhuva bassolinja, päälle kudotaan särövalleja ja kitarakuvioita, viedään eteenpäin kulmikkailla rytmeillä. Täydellistetään kaihoisalla melankolialla ja Laura Soinisen yhtä aikaa kuulaalla ja aggressiivisella äänellä.
Näillä eväillä Murmansk vaeltaa ja polveilee kietoen kuulijan tummaan samettiinsa. Uppoudu ja pakahdu Murmanskin mukana.
http://www.murmansk-helsinki.com
http://www.facebook.com/murmansk
Folke Westside ripuloi jonkinlaista härskiä syntikkapunkkia, ja tekee sen lavalla mielettömällä draivilla Minusta se kuulostaa ehkä lähinnä Nintendo -soundtrackiltä nisteille. Viime aikoina meneillään on ollut jonkinlainen Baltian valloitus. Liekö sikäläiset sitten tykästyneet vaaran tunteeseen. Siis siihen, että johonkin soittajista kohta sattuu.
Lavalla nähdään basisti Slerssi Pepperin ja syntikkakirurgi Juho-Eric Auvisen rinnalla myös huumekierteestä toipunut ex-rumpali Aapo Nurmi, joka tekee Naamoilla comebackin vuoden vieroituksen jälkeen, nyt perkussionistin roolissa. Lisätuhoa tärykalvoillesi luovat rumpali Herbert Smith sekä efektimestari Timo P.A. Mikkonen. Tätä ei kannata missata!
Tulessa on aina jotain hypnoottista ja mystistä. Itse voin upottaa katseeni jo nuotionkin liekkiin ikuisuuksiin.
Tulishowryhmä Flamma sekä rumpuryhmä Mama Africa tekevät ensi visiittinsä Naamoille. Tuomiston yön pimeys saa hetkellisesti valoa Flamman tulenpyörityksestä ja tulijonglöörauksesta. Visuaalinen näytökseen lisää fiilistä tuovat Mama African länsiafrikkalaiset rytmit, soittiminaan djembe, sabar, doundoun sekä balafon.
Esitys toteutetaan pellolla, siellä mäen päällä. Kesto vain max 15 min, vaapu ajoissa hoodeille!
http://flamma.fi/
http://www.mamaafricajkl.tk/
Messer Chups selkärankanaan Oleg Gitarkin ja Zombierella rakentaa noitajuomansa 50´s rockabillysta ja 60´s surfista, lisäten keitokseen horror-tematiikkaa vaikkapa theremin –sooloilla. Yhtyeen visuaalinen kuvasto – niin screenaukset kuin itse bändikin - ammentaa vanhoista b-luokan horror leffoista ja burlesque estetiikasta: tyylikästä ja sensuellia, kalmistoja ja tihkuvaa seksiä. ”If they don't make you want to become an undead feasting on the blood of virgins and bank clerks then nothing ever will. Submit to it.” Huippua saada Naamoille!
Vaikka Heijastin liikkuu elektronisen musiikin maisemissa, sen erottaa tavanomaisesta konepumpusta se, että KAIKKI soundi tuotetaan keikoilla orgaanisesti ja 100% livenä, ilman syntikoita, rumpukoneita tai taustanauhoja. Looppereilla, kitaralla, ihmisäänellä ja ämpäreillä yms. kolistimilla Heijastin rakentaa kerros kerroksen päälle hypnoottista äänimaisemaa, johon on helppo upota sisään leijumaan kerroksissa. Ja koko tämä äänimaalaus on peräisin vain kahdesta ihmisestä. Tää on siistiä.
heijastinlooping.blogspot.com
www.myspace.com/heijastin
www.facebook.com/pages/Heijastin/
Kymmenen vuoden takaisista lohjalaisen hippikommuunin jameista tähän päivään on kuljettu jo monta askelta, mutta ei välttämättä kauas. Puolenkymmentä albumia, keikkoja Jenkkilästä Moskovaan ja silti on kyse samasta kuin silloin matkan alussakin. Jamittelusta. Junnaamisesta. Ideoiden paisuttamisesta mahtipontisuuteen ja taas takaisin hengähtämiseen. Antautumisesta musiikin vietäväksi ilman turhia raameja. Nettisaitillaan Hidria Spacefolk määrittelee itsensä ”We are the original ASTROBEAT-orchestra from Finland.” Hetken termiä maiskuteltuani totesin sen aika osuvaksi.
Tämä avaruusalus soljuu tajunnanvirrassa ajattomaan. Matkustajille ei ole kerrottu matkan kestoa eikä suuntaa, tehtävänäsi onkin vain nauttia maisemista ja kyytiseurasta.
Club Old Farts on DJ-ryhmä. Ryhmä soittaa musiikkia levysoittimien avulla LP-levyiltä, single-levyiltä, EP levyiltä ja joskus CD-levyiltä. Aika vähän ollaan soitettu mitään 2000-luvun musiikkia. Joskus ollaan kyllä soitettu jotain uudempaa poppia. Niinku Hurriganesia ja Leevi and the Leavingsia. Vanhat pierut heittävät alkuperäismiehityksessään (Mr. Dolby Parton, DJ Rocco, DJ Silli ja Dr. Soft Egg ) tänäkin vuonna vain Naamat keikan. Niin oli muuten viime vuonna ja sitä edellisenä vuonna ja sitä ja sitä ja sitä ja sitä.
Club Old Farts on osa Naamat lauantaiaamupäiväperinteitä, niinku noi mölkky- ja peltofutisturnaukset. Club Old Fartsissa järjestetään silloin tällöin paskabingo, jossa on paskat säännöt ja vielä paskemmat palkinnot. Samaan aikaan teillä arvon Naamat-asiakkaat on mahdollisuus mennä vaikka saunaan tai nukkua krapulaa pois. LOL!!!! OMG!!!! Tää on kyllä ylivoimaisesti Suomen paras festivaali.
- CLUB OLD FARTSIN POJAT -
Legendaarinen ASS Brothers (Antti Samuli Siukola ja Antti Sakari Suora) haastaa Märkä Härkä -kollektiivin
Hannu Karpå -aiheiseen tietokilpailu -iloitteluun. Homma kaikessa ympäripyöreydessään pitää sisällään siis
Hannu Karpå -aiheisia tietovisakysymyksiä ja palkintoina ankeaakin ankeampia tulkintoja melkoisen ankeista biiseistä.
Ohessa ehken lausuntaa ja kaiken kruunaa runsaat palkinnot. Vaikka ne palkinnothan jo mainittiin kyllä aiemmin. Hämärää.
Suomalaista independent elokuvaa. Luvassa huonoa huumoria ja yllättäviä käänteitä Navetan hämyssä. Vastapainoksi tällä älyttelylle näytämme sopivissa väleissä David Hasselhoffin laadukkaita ja aina niin kovin koskettavia musiikkivideoklassikoita. Kyllä siinä maailmakin pelastuu käkkäräpään seurassa. Vertaisryhmänä näytämme vielä muutaman valitun otteen tulevalta Naamat juhla-dvd:ltä. Ihan normaalia touhua.
Leffat:
Bunny the Killer Thing
© Jo-Jo the Dog Films, 2011
Ohjaus: Joonas Makkonen
Hieman yksinkertaisenoloinen kaksikko Jari ja Olle ovat lähdössä viemään Ollen koiraa Turrea koiranäyttelyyn. Mutta heiltä puuttuu kulkuväline, joten reissulle mukaan päätyy myös auton omistava ylimielinen Miro, sekä Miron bimbo tyttöystävä. Yötä vasten käynnistyvä road trip kohti koiranäyttelyä saa kuitenkin odottamattoman käänteen, kun jokin jää auton alle. Pian he tulevat huomaamaan ettei se, mikä jäi auton alle, ole tästä maailmasta! Olio vainoaa pakkomielteisesti naisen sukupuolielinten hajua, makua, muotoa ja visuaalista ilmettä! Olio on Bunny the Killer Thing!
Humoristinen jännityselokuva. Mukana mm. Henry Saari ja naisen tissit!
The Side of Country
© Adown Films, 2010
Ohjaus: Alexi Ala-Lahti
Antonin auto hajoaa keskelle ei mitään. Paikalle ilmestyy muukalainen auttamaan häntä joka yllättäen tietääkin autosta enemmän kun voisi kuvitella.
Draamallinen jännityselokuva.
Valkoinen
© Adown Films, 2011
Ohjaus: Alexi Ala-Lahti
Hän on aina ollut täällä ja tulee aina olemaan. Hän kutsuu itseään kaikkeuden luojaksi. Hänellä on suuri halu luoda enemmän ja enemmän, mutta vetää hänet tähän paikkaan jota me kutsumme maailmaksi. Ehkä on jotain mitä hän voi oppia...
Meidän maailmaamme kantaaottava taide-elokuva.
La Sega del Canto on orkesteri joka kaipaa esittelyjä. Naamoilla klassisessa kokoonpanossaan: J.J.Calo, saha; Mr. Pulp: kitara, harmoni, flyygeli, laulu, percussiot. LSD Canto vetää Naamoilla settinsä painottaen tällä kertaa raskasta musiikkia sunnuntaiversioina. Eli light metal music –osastoa. Tai jotain.
Kukaan ei pysty lähtemään festeiltä huonolla tuulella tämän päätöksen jälkeen.
